Jos eilinen oli yhtä juoksua ja matkantekoa, niin tänään pääsin hiukan helpommalla. Aamulla rentouduin ystäväni kauneushoitolassa kynsien huollossa. Taisin ottaa päikkärit samalla, kun Sanna laittoi kynsiäni. Juttelimme niitä näitä siis kun en tuhissut nokkauniani... Viime kerrasta olin muuttunut. Hiukan mietin, että miten niin, kunnes muistin ettei Sanna ollut nähnyt minua punatukkaisena. Niin, eikä yhtä lyhythiuksisena.

Kynsien laiton päätteeksi sain vierä hierontaa käsilleni ja ai, että teki hyvää! Tämä jos mikä on se syy, miksi minä voisin ryhtyä kosmetologiksi - saa omalla työllään antaa toiselle rentoutumishetken ja nähdä, miten asiakas reagoi saamaansa palveluun. Itse taisin hymyillä melkeinpä typeryksen näköisenä, mutta Sannakin sanoi, että juuri se on se, mikä palkitsee työssä. Asiakkaan tyytyväisyys työn jälkeen ja siihen, miltä hänestä tuntuu, kun hoito on tehty.

Kynnet laitettuna sitä onkin fiksua siirtyä leivontapuuhaan! Kavereiksi siihen puuhaan sain Paulan, Villen ja isoveljeni Mengin. Piti käydä ostanassa vielä muutamat puuttuvat värkit mukaan ennen kuin päädyimme meille. Ihmettelin ohjeita lukiessani, miksi kummassa en saanut niihin menemään 11 kananmunaa. Paula sanoi, että niihin meneekin 9, mutta hän oli kauppalistaan laittanut 11, koska muisti kaupan kennoissa olevan yleensä 12 munaa. No, minä olin ostanut yhden 10 kananmunan kennon ja yhden 6 munan kennon, että saisin varmasti sen luulemani 11 kananmunan määrän. Paula koitti sopertaa jonkinlaisen selityksen, miksi oli laittanut listaan 11 munaa, mutta olin siinä vaiheessa vain tikahtua nauruun, että se "hyvä" selitys meni ihan ohi. Paula oli kuulemma ihmetellyt, miksi olin ottanut kaksi kananmunapakkausta, jos yhdesä oli jo se tarvittama määrä munia...Niin miksihän minä otin ne kaksi kennoa mukaani...

No, eipä ollut munatonta menoa ollenkaan tämä leivontapuuhamme. Teimme alkuun kauralastuja ja ne onnistuivat hyvin. Vaikeinta koko touhussa oli keksien paistaminen. Paistoajaksi oli ohjeessa sanottu 8 minuuttia. Ensi alkuun se toimikin. Sitten Strömbergin ikivanha (varmaan 60-luvulta oleva!) uuni päätti, ettei se 8 minuuttia olekaan tarpeeksi. Oli laitettava 8,30 min...9.00 min...8.45 min...ja lopulta taas 8 minuuttia! Yhden pellillisen ehdin kärventää vahingossa, kun laitoin kännykkään ajastuksen väärin. Pitäisi olla kunnon munakello, niin ehkei sitä sekoittaisi tumpelosormillaan aikoja :D
Onneksi kärventyneet keksit löysivät onnellisen lopun - Villen vatsassa. Hän kun kuulemma tykkää kauheasti kärähtäneistä. No, en minä alkanut siinä vaiheessa mesoamaan EU:n määräämästä karsinogeeni vai mikä lie keeni-määrästä. Hyvä kun jollekin kelpasi :D Isoveljeni taas piti keksiä hassun makuisena. No onkos mikään ihmekään, jos on koko ikänsä asunut Kambodzhassa ja syönyt pääosin aasialaista ruokaa. Kai siinä ruokavaliossa kaurakeksit maistuvat sangen kummalliselta.

Pojat läksivät loppujen lopuksi Emman museoon. Ihan hyvä niin. Ei kaksion keittiiöön olisi kahta kokkia enempää mahtunutkaan. Hyvä kun sinne joskus mahtuu yksi kokki hääräilemään. Teimme Paulan kanssa lastuja ohjeitten mukaan mutta kaksinkertaisena. Kun taikina loppui, päätin vielä tehdä yhden satsin lisää. Sekin taikinamäärä kaksinkertaisena. Paula ehti sekoittaa taikinan, sitten hänen oli jo lähdettävä - Viking Mariella kun jättää satamaan itkemään jollei ajoissa ole paikalla. Pojat läksivät samaa matkaa. Sitten tuli hiljaista. Oli vain minä, taikina ja kuuma uuni.

Hiljaisuus kävi sen verran korville, että laitoin telkkarin päälle ja selailin kanavia. Kun ei livepelit innostaneet eikä Voicen tarjoama musiikki, annoin Yle ykkösen jäädä päälle. Kappas vain, mitä sieltä tulikaan, alkamassa oli eduskunnan kyselytunti! No, mikäs siinä. Paistoin kauralastuja ja kuuntelin, miten politiikassa toimitaan. Ainakin kaikki kansanedustajat ovat oppineet sen, miten aloitetaan puhe; "Arvoisa puhemies...." Sitten vaan kysymys, joka on esitettävä minuutin kuluessa. Sitten Niinistön Sauli sanoo, kuka tai ketkä kysymykseen vastaavat. Hallituksen ministeri vastaa ja kenties saa lisäkysymyksen ja sitä rataa jatketaan.
Tänään kuuma peruna oli metsäteollisuuden tilanne. Kajaanilla menee huonosti. Imatralla menee huonosti. Oppositio Urpilaisen johdolla haukkuu hallituksen pystyyn ja hallitus vastaa, miten parhaiten taitaa. Sitten puhutaan, miten kuntien rakennemuutos voi pahimmillaan aiheuttaa ja on jo joillekin aiheuttanut. Varkaudella menee huonosti. Lestijärvellä menee huonosti. Sitten taas sama kaava. Opposition mielestä olemme hukassa ja hallitus katsoo, että hukka on kohta hukassa, kunhan hallitus on tehnyt tehtävänsä.

Kyselytunnin aikana ei tunnuttu edistyvän mihinkään - tosin meillä kauralastut tulivat valmiiksi viimeistä taikinatippaa myöten ja Korhosen hiillostaessa Pekkarista, minä sentään sain vatkattua munat ja sokerit vaahdoiksi. Kauralastujen jälkeen oli näet vuorossa maustekakun teko. En uskaltanut käyttää kummeilta tuotua kanelia. Parasta ennen päiväys kun oli vuonna 2001. Tuskin se nyt niin pahaksi oli mennyt, väri ja haju näyttivät olevan kunnossa, mutta ajattelin etten viitsi kihlajaisjuhlassa tarjota vieraille matkalippua vessaan ja pyttyä halaamaan.

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni maustekakkua ja kappas, se onnistui! Vielä sormet ristissä piti lausua se kuuluisa; "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" ja plops kakkuvuoka toisinpäin ja tulihan sieltä hyvä kakku, onneksi! Huomenna vielä toinen kakku, niin sitten on juhlaväelle herkut minun osaltani leivottu. Tosin, mistä sitä tietää jos vaikka tuo leivontainnostus iskisi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun innostun jostakin harratuksesta. Sitähän se elämä on. Innostus ja lopahdus tai sitten iänikuinen harrastus.