Lähdimme sunnuntai-iltana Päivä Tukholmassa-risteilylle. Seuraksi saimme innokkaan 7-vuotiaan, joka ei ollut ennen reissuamme käynyt vielä kertaakaan Ruotsissa eikä isossa laivassa. Niinpä Viking Line Gabriella sai kunnian tehdä häneen suuren vaikutuksen; "Äiti, katso miten iiiiiiiiso laiva", oli tyttö äitinsä mukaan tokaissut, kun he olivat tulleet Katajanokan terminaaliin. 7-vuotiaan kanssa ei voi ajatella, että Ruotsiin mennään vain shoppailemaan tai tuijottelemaan vanhoja rakennuksia, kun se ei ole lasten mielestä se kivoin juttu. Niinpä ajattelimme Panun kanssa, että mennään kerrankin eläintarhaan. Hytti oli tietysti ensimmäinen paikka, jossa kävimme laivaan päästyämme. Siellä tyttö teki tarkastuksen - totta kai! Piti tarkastaa, mitä kaikkea hytti piti sisällään ja miltä ulkona näyttää; sateiselta ja tuuliselta. Ei ollut lähtöpäivämme kovin kaunis. Varmaan pahin syysmyräkkä osui reissumme ensimmäiselle illalle. Ei se onneksi näyttänyt ensikertalaista haittaavan ollenkaan. Panun kanssa nauroivat ulos katsellessaan ja miettivät, mitä se satamatyöntekijä oikein tekee, kun veti käsillään housujaan eestaas sivuittain. Taisivat housut olla huonosti, naureskelimme. Kovin kauaa emme hytissä aikaa viettäneet, koska olin varannut meille Buffet-illalliset klo 18.00 kattaukseen. Sinne siis! Buffetissa Maria ihmetteli ensin ruokien määrää ja sitä, miten monta erilaista lajia olikaan tarjolla. Ei onneksi kaikkea tarvitse syödä, eikä edes maistaa. Syö sitä, mitä mieli tekee. Me Panun kanssa kasasimme ensimmäiseksi perinteiset kylmät alkupalat merihenkisesti. Tosin itse jätin tällä erää ottamatta mätiä, kun ei vain tehnyt mieli. Nämä herkut eivtä maistuneet seitsemänvuotiaalle ja hän kysyikin, jos saisi syödä heti lämmintä ruokaa. Siitä vain ja hänen lautaselleen tuli perunoita ja lihapullia. Ruuasta nauttimine
n oli tytöstä sangen hauskaa, kun laiva keinui sitä tahtia, että tuntuu kuin söisi keinussa ruokaa. Meidän ottaessamme erilaisia herkkuja tyytyi tyttö syömään pelkästään lihapullia ja perunoita. Eipä siinä mittään, saa sitä syödä kun kerran sitä on tarjolla. Jälkiruuaksi otin vähän suklaamoussea ja marenkipaloja, jotka olivat aivan mielettömän hyviä. Päältä rapeita ja sisältä suussasulavan pehmeitä, juuri sellaisia kuin marengin pitäisi olla. Panu halusi puolestaan juustoja, joten hän kokosi itselleen pienen juustolautasen. Maria sanoi meidän herkuille Ei kiitos ja kokosi lautaselleen muutaman suklaa- ja vaniljajäätelöpallon. Jäätelö maistuikin todella hyvältä, koska sitä piti hakea lisää NELJÄ kertaa! Onneksi tyttö on oppinut sen, että ottaa kerralla vain vähän ja hakee sitten lisää, jos vielä tekee mieli. Ei mene ruokaa sitten turhaan hukkaan. Naapuripöydässämme istuivat vanhempi pariskunta, joille riitti hymyä Marian touhuille. Noh, sitä hymyä riitti meillekin. Harvoin sitä saa nähdä niin autuasta iloa, kuin mitä meille tarjottiin sunnuntai-illallisella.
n oli tytöstä sangen hauskaa, kun laiva keinui sitä tahtia, että tuntuu kuin söisi keinussa ruokaa. Meidän ottaessamme erilaisia herkkuja tyytyi tyttö syömään pelkästään lihapullia ja perunoita. Eipä siinä mittään, saa sitä syödä kun kerran sitä on tarjolla. Jälkiruuaksi otin vähän suklaamoussea ja marenkipaloja, jotka olivat aivan mielettömän hyviä. Päältä rapeita ja sisältä suussasulavan pehmeitä, juuri sellaisia kuin marengin pitäisi olla. Panu halusi puolestaan juustoja, joten hän kokosi itselleen pienen juustolautasen. Maria sanoi meidän herkuille Ei kiitos ja kokosi lautaselleen muutaman suklaa- ja vaniljajäätelöpallon. Jäätelö maistuikin todella hyvältä, koska sitä piti hakea lisää NELJÄ kertaa! Onneksi tyttö on oppinut sen, että ottaa kerralla vain vähän ja hakee sitten lisää, jos vielä tekee mieli. Ei mene ruokaa sitten turhaan hukkaan. Naapuripöydässämme istuivat vanhempi pariskunta, joille riitti hymyä Marian touhuille. Noh, sitä hymyä riitti meillekin. Harvoin sitä saa nähdä niin autuasta iloa, kuin mitä meille tarjottiin sunnuntai-illallisella. 
Buffetin jälkeen masut tyytyväisyydestä täynnä, läksimme Tax free-shoppiin. Siellä riitti taas lisää ihmeteltävää Marialle. Huomion veivät ensin Hello Kitty-tuotteet; kellot, vihkoset ja reput. Niitä piti ihailla jonkun aikaa, kunnes karkkihyllyt vetivät puoleensa. Panu kokeili Reebokin kenkiä, sillä uudet kengät tulisivat tarpeeseen. Itseäni kiinnostivat hajuvedet. Olen jostain kumman syystä aina tykännyt hajuvesistä ja niitä on vuosien varrella tullut kerättyä. Tosin suurin osa niistäkin on tullut lahjana ja mikäs sen mukavampaa, kuin laittaa tuoksua sen mukaan, miltä itsestään tuntuu ja mikä tuoksu sattuu viehättämään eniten. Loppujen lopuksi ostimme Panulle uudet kengät ja isälle hänen toivomansa tuliaiset. Maria katseli myymälän tuotteita jonkin aikaa ja tuli sitten kysymään paljonko on se ja se yhteensä (hinnoissa, kun oli paljon 90 ja sitä rataa olevia sentti/äyrimääriä) ja näytti sitten huolestuneelta. Ei rahat riitä sitten yhtään mihinkään, tuli tytöltä huokaus. Siinä vaiheessa ymmärsimme korjata, että kyllä ne äidin antamat rahat riittävät, kun lasketaan noita euromääräisiä summia eikä ajatella kruunuja. Maria sai sitten kuulla, että ruotsalaiset käyttävät suomalaisista poiketen kruunuja, ja siksi hintalapuissa on kaksi lukua. Tytöltä tuli hauska kommentti; "Vaihtaisivat noi ruotsalaiset vaan euroihin, ei tarttis maksaa niin paljon kaikesta eikä käyttää isoja seteleitä". Emme voineet Panun kanssa olla nauramatta. Meille nousi Panun kanssa hymy huulille, kun katselimme tytön ilmeilyä ja ilon huokaisuja kaikkea uutta kohtaan. Mieleeni tuli oma lapsuuteni ja se hetki, kun pääsin itse ensimmäisellä Tukholman reissullani joskus 90-luvun alussa eli ollessani varmaan
5 wee ja risat. Mitä siltä reissulta muistan? Elefantit ja miehen joka myi unkarilaisia salamimakkaroita kojustaan kadun varrella. Nyt ei ollut luvassa norsuja eikä unkalarilaisia makkaroita. Nyt saisimme ihailla pohjoismaisia eläimiä! Marialle reissusta näytti muodostuvan ikimuistoinen kokemus; ensimmäistä kertaa laivalla ja heti on melkeinpä pahin syysmyräkkä niin maalla kuin merellä. Mitäpä me teimme? Napsimme kaikki pahoinvointilääkettä, jotta se laivan keinuttelu ei saisi aikaan vihertäviä naamoja ja halua juosta vessaan. No säästyimme siltä, ruokailun ja pienen tax free-ostoshetken jälkeen kaaduimme kaikki väsyneinä punkkaan nukkumaan. Se taisi olla niitten pahoinvointilääkkeiden sivuvaikutus; Lääke saattaa aiheuttaa väsymystä... Aamulla tuli tytöltä sitten ihmettelevä kommentti; Miten mä vaan nukahdinkin silleen, enkä ees hampaita ehtinyt pestä! Jaa…emmä vaan tiiä...
Tukholmaan saavuttiin kauniissa syyssäässä, joten Viking Linen terminaalilta kävely Slusseniin ei ollut yhtään epämukavaa. Slussenista menimme sitten pienellä paatilla Djurgårdeniin, jossa suuntana oli tietysti Skansenin eläintarha. Siellä tuli sitten nähtyä pöllö, joka väänteli päätään joka suuntaan ja taisi taivuttaa sen niin, että ajateltiin, kohta katkeaa pöllöltä vielä pää. Minkki oli kovin utelias mun juomaa Pepsi-tölkkiä kohtaan, myöhemmin huomasimme, että se tölkki sitten katosi johonkin...ties vaikka ruotsalainen minkki ryöväsi sen Kinkulta...! Karhuja katsellessa taisi vierähtää eniten aikaa. Siellä taisi olla kaksi sisarusta, jotka leikkivät keskenään sekä isompi emo karhu, joka toppuutteli pentujen raisuja otteita. Kettu näytti puolestaan olevan hyvin kiinnostunut harakasta, jonka viereen se hiippaili pikku hiljaa aina sitä mukaan kun harakka hyppi vähän kauemmas ketusta. Hirvilauma vasta söpö olikin, jos voi sanoa söpöksi otuksia, jotka ovat sinua paljon paljon pidempiä ja isompia. Olivat kaikki väsyneitä ja nukkuivat päät toistensa sylissä. Kun eläimet alkoivat olla katsottu (näitten edellä mainittujen lisäksi oli mm. hevosia, poneja, kilipukkeja, biisoneita, flamingoja ja pari riikinkukkoa) kävelimme kohti ulosmenoporttia. Ajatuksena oli suunnata lähelle Sergelin toria ja käydä jossakin siellä suunnalla syömässä. Sepä olikin paljon helpommin sanottu kuin tehty! Kävi ilmi, ettei bussista saa ostettua lippua (luin sen bussipysäkin ilmoitustaululta). Siinä sitten mietimme hetken, mistä saamme lipun. Noh, eräs mies sanoi suomeksi, että seuraavalla pysäkillä on automaatti, josta voi ostaa lippuja. 
Eikun seuraavalle pysäkille (onneksi vain 100m kävely) ja yritimme tilata lippua. Kas vain, se ei suostunut ottamaan kuin kolikoita ei ollenkaan seteleitä! Meillä ei ollut kun riihikuivia kruunuja. Jaha, kelpaahan siihen kojeeseen korttikin. Panu kaivoi korttinsa esiin ja sitten seurattiin ruotsinkielisiä ohjeita; tryck sitä ja tryck tätä...Nappuloita sai kyllä painaa ja lopputulos; Korttisi ei kelpaa! Häh?! Miksei kelpaa? Vastaus; Kelpuutamme vain ruotsalaisia pankkikortteja. No voi...! (Emme lausuneet lausetta loppuun, kun ei sovi semmoista suusta päästää, kun on vierellä 7-vuotias, joka oppii kyllä taatusti rumat sanat, jos niitä lausuu hänelle.) Ei auttanut muu kuin palata edelliselle pysäkille, jossa varmaan olisi sitten ohjeita, miten voi saada matkalipun, jollein voi ostaa sitä bussikuskilta. Kas vain, olemme pelastuneet; tilaa lippu tekstiviestillä! Maria kertoi jättäneensä oman kännykänsä laivaan, mutta tuskin se haittaisi. Tilataan toiseen kännykkään sitten kaksi lippua, yksi aikuiselle ja yksi lapselle. Tuumasta toimeen. Panu laittoi viestin menemään ja sai paluuviestissään; Valitettavasti palvelu ei toimi liittymälläsi tässä verkossa. Vai ei kelpaa TeliaSoneran liittymä? Johan on...! Noh, ei auttanut muu kuin kävellä sitten uudelleen Skansen eläintarhan lipunmyyntiluukulle ja kysyä, josko täti siellä olisi niin snälla ja vaihtaisi setelit kolikoiksi. Täti neuvoi menemään läheiselle kioskille, josta saa ostettua valmiita lippuja, joita kuski vain sitten leimaa. Vihdoin näytti lippujen saaminen meille hyvältä. Yksi aikuinen, yksi opiskelija ja yksi lapsi kiitos, oli pyytömme. Sieltä tuli sitten; Me myymme vain kahta lipputyyppiä; toi
nen eläkeläisille ja toinen aikuisille. Oukki doukki. No kaksi aikuisten lippua, tack! Näitä lippuja ostaessamme oli busseja ehtinyt mennä nenän edestä yksi jos toinenkin. Onneksi kun pääsimme sitten vihdoin taas pysäkille sattui tulemaan bussi, joka vei Sergerin torille. Maria meni sitten ilmaiseksi, sai luvan käydä 6-vuotiaasta, kun ei kerran mistään saatu lippua. Eikä tullut edes huono omatunto tuosta touhusta! Olimme sen verran nälissämme kaikki, ettei jaksettu enää kysellä, mistä saa 7-vuotiaalle bussilippua. Kuka käski ruotsalaisten keksiä näin typerää lippusysteemiä?!
Eikun seuraavalle pysäkille (onneksi vain 100m kävely) ja yritimme tilata lippua. Kas vain, se ei suostunut ottamaan kuin kolikoita ei ollenkaan seteleitä! Meillä ei ollut kun riihikuivia kruunuja. Jaha, kelpaahan siihen kojeeseen korttikin. Panu kaivoi korttinsa esiin ja sitten seurattiin ruotsinkielisiä ohjeita; tryck sitä ja tryck tätä...Nappuloita sai kyllä painaa ja lopputulos; Korttisi ei kelpaa! Häh?! Miksei kelpaa? Vastaus; Kelpuutamme vain ruotsalaisia pankkikortteja. No voi...! (Emme lausuneet lausetta loppuun, kun ei sovi semmoista suusta päästää, kun on vierellä 7-vuotias, joka oppii kyllä taatusti rumat sanat, jos niitä lausuu hänelle.) Ei auttanut muu kuin palata edelliselle pysäkille, jossa varmaan olisi sitten ohjeita, miten voi saada matkalipun, jollein voi ostaa sitä bussikuskilta. Kas vain, olemme pelastuneet; tilaa lippu tekstiviestillä! Maria kertoi jättäneensä oman kännykänsä laivaan, mutta tuskin se haittaisi. Tilataan toiseen kännykkään sitten kaksi lippua, yksi aikuiselle ja yksi lapselle. Tuumasta toimeen. Panu laittoi viestin menemään ja sai paluuviestissään; Valitettavasti palvelu ei toimi liittymälläsi tässä verkossa. Vai ei kelpaa TeliaSoneran liittymä? Johan on...! Noh, ei auttanut muu kuin kävellä sitten uudelleen Skansen eläintarhan lipunmyyntiluukulle ja kysyä, josko täti siellä olisi niin snälla ja vaihtaisi setelit kolikoiksi. Täti neuvoi menemään läheiselle kioskille, josta saa ostettua valmiita lippuja, joita kuski vain sitten leimaa. Vihdoin näytti lippujen saaminen meille hyvältä. Yksi aikuinen, yksi opiskelija ja yksi lapsi kiitos, oli pyytömme. Sieltä tuli sitten; Me myymme vain kahta lipputyyppiä; toi
nen eläkeläisille ja toinen aikuisille. Oukki doukki. No kaksi aikuisten lippua, tack! Näitä lippuja ostaessamme oli busseja ehtinyt mennä nenän edestä yksi jos toinenkin. Onneksi kun pääsimme sitten vihdoin taas pysäkille sattui tulemaan bussi, joka vei Sergerin torille. Maria meni sitten ilmaiseksi, sai luvan käydä 6-vuotiaasta, kun ei kerran mistään saatu lippua. Eikä tullut edes huono omatunto tuosta touhusta! Olimme sen verran nälissämme kaikki, ettei jaksettu enää kysellä, mistä saa 7-vuotiaalle bussilippua. Kuka käski ruotsalaisten keksiä näin typerää lippusysteemiä?! Loppureissu sujui mukavasti ja lipun ostamiseen liittyvät ongelmat unohtuivat viineistään siinä vaiheessa, kun kävelimme BR-lelukauppaan. Maria löysi sieltä etsimänsä; Diddle-hahmoilla varustetuttuja kyniä, kumeja, papereita ja vaikka mitä! Diddlet ovat kuulemma nyt suurinta HOTTIA heidän luokkansa keskuudessa. Maria näytti, miten taikakynällä väritetään Diddle-paperista tiettyjä kohtia. Kas vain paperiin ilmestyy uusi piirros ja sitä voi sitten vaihtaa kavereitten kanssa. Vau! Kaikkea sitä keksitäänkin nykyisin. Mun lapsuudessa oli kaulaan kerättäviä tutteja, Poc-kortteja ja sitten keräiltiin ja 
vaihdettiin myös tarroja mutta eniten kiiltokuvia. Kuulemma tarrat ovat nykyäänkin kovaa keräilytavaraa, mutta sen ohella vaihdetaan muutakin. Cool, saatiin Panun kanssa aimo annos 7-vuotiaan maailmaa ja tiedetään, kuinka saa sen ikäiseltä tytöltä OI, IHANAA! - lausahduksen! Annetaan hänelle joko Hello Kitty- tai Diddle-hahmoinen tavara tai muuta sellaista! Me olemme nyt Panun kanssa ihan IN 7-vuotiaiden parissa. Mehän tiedämme, mistä he pitävät! On kuitenkin olla tarkkana siitä, milloin trendi vaihtuu. Ollaan muuten hyvin nopeasti OUT ;)
vaihdettiin myös tarroja mutta eniten kiiltokuvia. Kuulemma tarrat ovat nykyäänkin kovaa keräilytavaraa, mutta sen ohella vaihdetaan muutakin. Cool, saatiin Panun kanssa aimo annos 7-vuotiaan maailmaa ja tiedetään, kuinka saa sen ikäiseltä tytöltä OI, IHANAA! - lausahduksen! Annetaan hänelle joko Hello Kitty- tai Diddle-hahmoinen tavara tai muuta sellaista! Me olemme nyt Panun kanssa ihan IN 7-vuotiaiden parissa. Mehän tiedämme, mistä he pitävät! On kuitenkin olla tarkkana siitä, milloin trendi vaihtuu. Ollaan muuten hyvin nopeasti OUT ;)
Kommentit