Siitä on luvattoman pitkä aika, kun olen viimeksi jaksanut täällä kirjoitella. Huomasin tämän siivoessasi tietokoneeni sisältöä. Vuosi 2009 tuli ja meni ja yhtä kirjoitusta lukuun ottamatta en saanut sitten aikaiseksi kirjoittaa mitään, paitsi henkilökohtaisia kirjeitä, joita en tietenkään tänne laita.
Vuoden 2009 maaliskuussa oli perheelläni (minä, avopuolisoni ja kolme pupuamme) edessä muutto Espoon Tapiolan Tornitasosta Helsingin Lassilaan. Lassilan urheilupuiston, metsien ja niittyjen keskellä vietämme eloa pienkerrostalossa, alimmassa kerroksessa mukavankokoisessa kaksiossamme. Pupujen määrä ehti tuplaantua ja ajoittain triplaantuakin, kun meillä kävi erinäisiä hoitopupuja. Nyt kotonamme pomppii 4 pupua; kääpiöluppamme Jali Rumpali, joka oli siis ensimmäinen pupumme. Hänen seuranaan asustelee ranskanluppaneitosemme Bella Pipsa, joka hoopomaisella otteellaan jaksaa naurattaa meitä päivittäin. Toinen pupupariskuntamme muodostuu leijonaharjaskani Puhista, joka sai nimensä PUH-maisesta olemuksestaan. Hänen lemmittynsä on valkoinen sinisilmäinen kääpiöluppa Lumi Kukka.
Kaikkien pupujen elo yhdessä ei ihan onnistu, koska Pipsa ja Puh ovat sitä mieltä että vain toinen heistä voi olla pomo ja se on ehdottomasti "MINÄ". Niinpä pupumme oleskelevat eri tiloissa ja kohtaavat toisensa lähinnä portin läpi, jonka edessä voidaan hienosti kisailla, kuka on paras papanoitsija tai kuka saa aikaiseksi suuremman pissalammikon. Yleensä kisailijana ovat Pipsa ja Puh. Mustasukkaisuutta osoitetaan puolin ja toisin. Jali saa varoa pussailemasta Lumia, jottei Pipsa hermostu, yhtä lailla kuin Pipsa saa varoa tekemästä liiallista tuttavuutta meillä ajoittain hoidossa olevien kaksilahkeisten pupujen kanssa. Jalilla on nimittän uskomaton taika kokoerosta huolimatta; 3kg ero ei meinaa mitään, jos oma tyttöystävä on laitettava ruotuun sen jälkeen, kun tyttö on hairahtanut tekemään liiallista nenujen haistelu tuttavuutta vieraan kaniherran kanssa.
Pupuyhteisöämme täydentävät syyrialainen hamsterimme Hipsu Hamsuliini ja gerbiilit Topi ja hänen kaksi poikaansa Touho ja Tahvo. Hipsulla on vakiintunut käytäntö käydä päivittäisen ulkoilulenkkinsä aikana hakemassa Jalin ja Pipsan häkistä täydennystä ruokavarastoonsa. Jali ja Pipsa ovat alkututtavuushaistelujen myötä ottaneet Hipsun omaksi ystäväkseen, jonka touhuilusta heidän heinäkuormassaan ei aiheuta minkäänlaista kiinnostusta. Pipsa jopa antaa Hipsun viedä herkullisia Hobby Plus-pellettejään, koska eihän sellaiselle pienelle tytölle vaan mahda mitään! Gerbiileistämme Topi on kaikkein kesyin ja jaksaa aina tulla haistelemaan, mitä ne ihmiset touhuavat, kun dunan kantta avataan. Herra tekee sen aina, vaikka väsymys painaisi silmiä kiinni. Ei ole harvinainen näky, että herra tulee silmät puoliksi kiinni herkuttelemaan aamiaista tai illallista.
Vuosi oli ajoittain hyvinkin raskas. Ottaen huomioon, miten paljon piti tapella julkisen terveydenpalvelujen tarjoajien kanssa. Kela hylkäsi kahdesti hakemaani traumaterapiaa. En ollut riittävän hyvässä kunnossa saadakseni apua. Yritä siinä sitten haluta tervehtyä, kun myös lääkäri puhuu ajoittain, ettei voi olla liian terve, muuten joutuu pois psykiatrian poliklinikalta, josta taas kirjoitetaan niitä B-lausuntoja, joilla voi saada sitten sitä terapiaa. Jos on liian terve, joutuu takaisin terveysaseman asiakkaaksi, ja heiltä ei sitten voi saada lausuntoa Kelaa varten, koska Kela hyväksyy terapian hakemiseksi lausunnot vain psykiatrian poliklinikan lääkäriltä. Niin, että älä ole liian sairas tai liian terve... Siinäpä pulma, jonka kanssa piti taiteilla, kuin trapetsitaiteilija ikään! Tämä siis vuonna 2009!
Vuoden 2009 maaliskuussa oli perheelläni (minä, avopuolisoni ja kolme pupuamme) edessä muutto Espoon Tapiolan Tornitasosta Helsingin Lassilaan. Lassilan urheilupuiston, metsien ja niittyjen keskellä vietämme eloa pienkerrostalossa, alimmassa kerroksessa mukavankokoisessa kaksiossamme. Pupujen määrä ehti tuplaantua ja ajoittain triplaantuakin, kun meillä kävi erinäisiä hoitopupuja. Nyt kotonamme pomppii 4 pupua; kääpiöluppamme Jali Rumpali, joka oli siis ensimmäinen pupumme. Hänen seuranaan asustelee ranskanluppaneitosemme Bella Pipsa, joka hoopomaisella otteellaan jaksaa naurattaa meitä päivittäin. Toinen pupupariskuntamme muodostuu leijonaharjaskani Puhista, joka sai nimensä PUH-maisesta olemuksestaan. Hänen lemmittynsä on valkoinen sinisilmäinen kääpiöluppa Lumi Kukka.
Kaikkien pupujen elo yhdessä ei ihan onnistu, koska Pipsa ja Puh ovat sitä mieltä että vain toinen heistä voi olla pomo ja se on ehdottomasti "MINÄ". Niinpä pupumme oleskelevat eri tiloissa ja kohtaavat toisensa lähinnä portin läpi, jonka edessä voidaan hienosti kisailla, kuka on paras papanoitsija tai kuka saa aikaiseksi suuremman pissalammikon. Yleensä kisailijana ovat Pipsa ja Puh. Mustasukkaisuutta osoitetaan puolin ja toisin. Jali saa varoa pussailemasta Lumia, jottei Pipsa hermostu, yhtä lailla kuin Pipsa saa varoa tekemästä liiallista tuttavuutta meillä ajoittain hoidossa olevien kaksilahkeisten pupujen kanssa. Jalilla on nimittän uskomaton taika kokoerosta huolimatta; 3kg ero ei meinaa mitään, jos oma tyttöystävä on laitettava ruotuun sen jälkeen, kun tyttö on hairahtanut tekemään liiallista nenujen haistelu tuttavuutta vieraan kaniherran kanssa.
Pupuyhteisöämme täydentävät syyrialainen hamsterimme Hipsu Hamsuliini ja gerbiilit Topi ja hänen kaksi poikaansa Touho ja Tahvo. Hipsulla on vakiintunut käytäntö käydä päivittäisen ulkoilulenkkinsä aikana hakemassa Jalin ja Pipsan häkistä täydennystä ruokavarastoonsa. Jali ja Pipsa ovat alkututtavuushaistelujen myötä ottaneet Hipsun omaksi ystäväkseen, jonka touhuilusta heidän heinäkuormassaan ei aiheuta minkäänlaista kiinnostusta. Pipsa jopa antaa Hipsun viedä herkullisia Hobby Plus-pellettejään, koska eihän sellaiselle pienelle tytölle vaan mahda mitään! Gerbiileistämme Topi on kaikkein kesyin ja jaksaa aina tulla haistelemaan, mitä ne ihmiset touhuavat, kun dunan kantta avataan. Herra tekee sen aina, vaikka väsymys painaisi silmiä kiinni. Ei ole harvinainen näky, että herra tulee silmät puoliksi kiinni herkuttelemaan aamiaista tai illallista.
Vuosi oli ajoittain hyvinkin raskas. Ottaen huomioon, miten paljon piti tapella julkisen terveydenpalvelujen tarjoajien kanssa. Kela hylkäsi kahdesti hakemaani traumaterapiaa. En ollut riittävän hyvässä kunnossa saadakseni apua. Yritä siinä sitten haluta tervehtyä, kun myös lääkäri puhuu ajoittain, ettei voi olla liian terve, muuten joutuu pois psykiatrian poliklinikalta, josta taas kirjoitetaan niitä B-lausuntoja, joilla voi saada sitten sitä terapiaa. Jos on liian terve, joutuu takaisin terveysaseman asiakkaaksi, ja heiltä ei sitten voi saada lausuntoa Kelaa varten, koska Kela hyväksyy terapian hakemiseksi lausunnot vain psykiatrian poliklinikan lääkäriltä. Niin, että älä ole liian sairas tai liian terve... Siinäpä pulma, jonka kanssa piti taiteilla, kuin trapetsitaiteilija ikään! Tämä siis vuonna 2009!
Kommentit