Panulla oli eilen päivällä vapaa-aikaa ennen illan simukoulutusta, joten hyödynsimme ajan käymällä Amsterdamin keskustassa. Sinne menimme Schipholin lentokentän kautta. Kentällä yritimme ostaa junaliput Amsterdamiin, jotka oikeuttaisivat myös paluumatkaan. Naputtelujen jälkeen saimme liput, jotka olivat sangen kummallisia ja kun teksti oli hollanniksi, emme ymmärtäneen hönkäsen pöläystä. Menimme infotiskille, josta neuvottiin pääasiassa lentoihin liittyvissä asioissa. Virkailija selitti, että lipun hintaa ei ole veloitettu meiltä, että pitäisi mennä junalipun myyntitiskille. Mikäpä siinä, näköjään painoimme jonkun nappulan väärin? Odottelimme jonkin aikaa junalipun myyntitiskille. Jonoa oli hirveän paljon, enkä nyt tarkoita sellaista jonoa, mitä tapaa Helsingin Rautatieasemalla. Ne jonot ovat leikkiä Schipholin asemaan verrattuna. Kun pääsimme virkailijan luokse näytimme automaatin syöttämät liput ja saimme kuulla, että eilen oli koko päivän ollut iso vika kaikissa lipunmyyntiautomaateissa, joten lippuja ei yksinkertaisesti saanut ostettua muualta kuin virkailijoilta. Eli ei me sentään oltu mitään tyritty, kun mikään ei alun perin toiminutkaan. Ei muuta kuin kaksi edestakaista lippua Amsterdamin keskustaan. Maksutilanteessa tuli sitten pikkuinen probleema. Panulla kun ei ollut passia mukana, niin myyjä ei voinut ottaa korttia vastaan. Edes ajokortti ei kelvannut henkilöllisyystodistukseksi. Haa! Onneksi olin paikalla ja saatoin pelastaa tilanteen! Kuljetan passia lähes joka paikkaan, kun se toimii minulla henkkarina. En näet omista sitä kuuluisaa ajokorttia, jota kaikki aina vilauttavat joka paikassa. Huono juttu tässä tapauksessa oli se, että minä jouduin maksumieheksi! Vaikka ei se nyt niin paha asia loppujen lopuksi ollut, Panu kun maksoi sitten päivän ruuat ja juomat :)

Teimme junamatkan Schipholista Amsterdamin keskustaan Intercity2-junalla. Lippujen hinnaksi tuli yhteensä 12,80 euroa eli 6,40 euroa per nenä. Ei mitenkään liian kallista edestakaisesta matkasta. Lippu oikeutti tekemään paluumatkan saman päivän aikana, eikä sitä varten tarvinnut erikseen päättää, millä junalla haluaa tulla takaisin. Kunhan käyttää lippua oikeassa junassa. Matka kesti reilut 15 minuuttia ja juna oli menomatkalla tupaten täynnä. Emme mahtuneet kunnolla seisomaankaan. Ikävä puoli oli sekin, että asemien kuulutukset eivät olleet sellaisia selkeitä, kuten VR:llä vaan täällä konduktööri kuulutti erikseen asemien nimet. Jos ymmärtäisi hollantia, niin se olisi varmaan ihan hauskaakin, mutta kun ei ymmärrä! Ruuhkassa ääni tuntui vielä hukkuvan ihmisten puhesorinaan, joten meidän piti turvautua toisiin matkustajiin ja varmistaa heiltä, milloin olisimme Amsterdamin keskusasemalla.

Amsterdamin keskusasema näytti kauniilta, vaikka osa siitä olikin remontissa. Lähdimme sieltä kiertelemään kohti itsenäisyysmonumenttia. Meillä ei ollut mitään selkeää karttaa mukana, vaan olimme napanneet erään yhtiön esittelykartan, jossa mainostettiin kanavakierroksia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme takuulla menneet kanavakiertoajelulle, mutta nyt piti priorisoida ja päätimme, että haluamme nähdä keskusrautatietorin ympäristöä ja sen lähistöllä olevia rakennuksia. Kävely vilkkaassa kaupungissa oli välillä hankalaa, kun pyöräilijöitäkin on paljon enemmän. Ihmiset myös kävelivät hanakammin punaisia päin, joten ei voinut ajatellakaan, että menisi virran mukana. Siinä tapauksessa olisi rikkonut varmaan kaikkia mahdollisia liikennesääntöjä. Tietyissä risteyksissä liikennettä ohjattiin pilliin puhaltamisen säestyksellä.

Jos keskusrautatieasemalla Amsterdam vielä hetken tuntui olevan kuin tavallinen suomalainen kaupunki, niin viimeistään parin sadan metrin päässä se ei enää ollut sitä. Kanavia näkyi siellä sun täällä ja niitä pitkin kulkevia aluksia oli monen moisia. Samoin monet talot olivat vanhoja ja erikoisia. Mieleen palautuivat heti jotkin lapsena ahnakkaasti lukemani tietokirjat vieraista kaupungeista ja niiden kuvituksista. Nyt sitä sitten vihdoin pääsi käymään täällä! Osa kavereista on varoitellut Coffee Shopin tarjonnasta. Niin täällähän kannabiksen käyttäminen ja ostaminen on laillista yhtä lailla kuin sen myyminenkin. Annokset eivät ole mitään isoja, joita nämä Coffee shopit saavat myydä ja lailla on kielletty myös alle 18-vuotiaille myyminen. Taisimme bongata muutamat kyseiset kaupat, mutta enemmänkin näimme matkamuistomyymälöitä, joissa näitä kannabiksen tunnusmerkkejä oli painettu vaikka millaisiin tuotteisiin.

Amsterdamissa on laillista myös seksin myyminen ja ostaminen. Emme menneet Punaisten lyhtyjen alueelle, kun kumpaakaan meistä se ei millään lailla kiehtonut. Katukuvassa asia kyllä näkyi, mutta hillitysti. Kenties punaisten lyhtyjen alueella kuvitus on sitten rajumpaa, mutta alueilla, joissa kävelimme se oli onneksi hillitympää. Ei tee lapsillekaan hyvää, jos sellaisia kuvia näkyisi kaikkialla. Asuntoveneiisiin törmäsimme muutamissa paikoissa ja ne näyttivät ilmielävänä sellaisilta, että itseäkin alkoi kiinnostaa sellaisessa asuminen. Monet asuntoveneistä olivat todella viehättäviä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoot postilaatikot, joita veneiden edustalle oli pystytetty.

Amsterdamista löytyy myös Madame Tussaudsin vahamuseo, mutta sinne emme menneet. Jono oli aivan liian pitkä eikä se ole listallani ensimmäinen asia, jonka haluaisin Amsterdamissa nähdä. Museon lähellä oli myös hieno tavaratalo, varmaan sitä voisi verrata Suomen Stockmanniin paitsi, että hinnat ovat vielä korkeammalla. Tavaratalossa oli menossa Hullut päivät, sen verran mekin hollantia ymmärsimme. Ajattelimme, että voisimme käydä katsomassa, millaisia tuotteita siellä myydään ja eroaako se sisältä paljonkin suomalaisiin tavarataloihin. Noh, päästessämme toiseen kerrokseen olin menettänyt mielenkiintoni ja ehdotin ulosmenoa. Panu oli aivan samaa mieltä. Ulkona vedimme ilomielin raikasta ilmaa keuhkoihin ja ihmettelimme, kuka on niin hullu, että jaksaa tuollaiseen ihmishälinään edes mennä? Emme me ainakaan! Toisella puolella tavarataloa sijaitsi aukio, jossa oli paljon eläviä patsaita. Näimme Batmanin, jonka illuusio katosi lähes saman tien, kun patsas kiipesi alas korokkeelta, veti uniformun pois päältä ja sisältä paljastui hieman ylipainoinen mies, joka alkoi polttaa tupakkaa. Siinä meni sitten se lapsuuden illuusio. Paikalla oli vielä itse Kuolema, meren hallitsijoita ja kas vain, Tähtien sodan Darth Vaderkin. Nämä elävät patsaat intoutuivat pyytämään ohi kulkevilta ihmisiltä rahaa, varsinkin jos intoutui napsimaan kuvia. No, ikuistimme minut Darth Vaderin kanssa ja pudotimme kiitokseksi kukkarostani kaikki pikkuhilut. Turisteja oli liikkeellä paljon ja aasialaisia peace-käsimerkein poseraamassa kameralle olivat tuttu näky. Panusta heistä tuli mieleen Meng. Isoveljeni oli Suomessa käydessään koko ajan kameran kanssa ottamassa kuvia ja esiintyessään kameralla, sormet näyttivät rauhaa. Kyllä me kaipaamme jo veljeäni ja siinä kävellessämme juttelimme vähän aikaa taas Kambodzhassa olevista sukulaisista ja mietimme, milloin pääsisimme sinne käymään. Sen verran olemme Kambodzhan reissua suunnitelleet, että päätimme laittaa säästöpossuun rahaa matkaa varten. Sellainen yksi euroa per nenä päivässä, niin kyllä siitä nyt ainakin matkakassaa saadaan. Isompia summia voi laittaa säästöön silloin, kun siihen on varaa.

Kambodzha jäi keskusteluista pois, kun molempien vatsat alkoivat murista nälästä. Ei kun menoksi ja etsimään mukavaa ruokailupaikkaa. Ajattelimme, ettemme tällä kertaa poikkea sivukaduille, kun kello näytti olevan sen verran paljon, että syömisen jälkeen hakisimme vain muutamat postikortit ja sitten suunnistaisimme kulkumme juna-asemalle katsomaan, milloin lähtisi juna takaisin Schipholiin. Parempi olla hotellissa liian ajoissa, kuin myöhään noin simulaatiovuoroa ajatellen. Löysimme mukavan italialaistyyppisen ravintolan, jonne päätimme mennä myöhäiselle lounaalle. Oli näet pastahimo iskenyt kumpaakin meistä. Amsterdamin kansainvälisyys tuli heti taas esille tässäkin ravintolassa. Italialaisessa ravintolassa kun oli myös kiinalaisia kokkeja! Johtuiko siitä kenties se, että Pasta bolognesessa maistui ripaus tulisuutta? Panulle se oli mieleen, hän kun tykkää kovasti tulisesta. Itse tykkään perinteisemmästä pastasta, vaikka ei tämäkään nautittu pasta-ateria huono ollut. Syötyämme kiertelimme matkamuistomyymälöissä ja etsiskelimme muutamia kivoja postikortteja, joita lähettäisimme. Mammalle nyt ainakin lähetämme kortin ja parille tutulle, joille Internet on täysin vieras ja siksi kaikki muistamiset hoidamme perinteisellä etanapostilla. Nykyään sitä harjoitetaan aivan liian vähän, vaikka ymmärrän kyllä senkin ettei esimerkiksi opiskelijalla ole liioin varaa laittaa kolikoitaan siihen tai ehkä se, että sähköisesti asiat hoituvat niin nopsaan saa monet taipumaan sen käyttämiseen. Postikortit löytyivät suhteellisen helposti ja hetken aikaa ihailimme myös, millaisia muita turisteille kaupattavia tuotteita näissä matkamuistomyymälöissä kaupattiin. Tulppaaneita, tuulimyllyjä ja sitä rataa. Emme ostaneet nyt mitään, kun Panu toi viimeksi minulle muistoksi jääkaappimagneetin. Tarpeeksi nähtyämme lähdimme asemalle ja huomasimme seuraavan junan lähtevän reilun 10 minuutin kuluttua. Näytin sillä välin Panulle Etos-nimisen myymälän, johon olin Schipholissa vieraillut.

Liikkeessä myydään pääasiassa kosmetiikkatuotteita, mutta kiinnitti huomiotani oli se, että myymälässä oli myös irtokarkkimyyntiä! Hassu yhdistelmä, mutta toisaalta aika fiksua houkutella ihmisiä karkin voimalla sisälle ja sitten kaupata kaikenlaista päivittäiskosmetiikkaa ja vielä hajuvesiä. Hinnat ovat aika samaa tasoa Suomeen verrattuna. Ainoastaan pienemmät hajuvesipullot ovat Suomeen verrattuna jopa yli puolet halvempia. Katseltuamme tarpeeksi kauppaa, lähdimme junalaiturile. InterCity2 tuli hetkessä laiturille ja tällä kertaa meidän ei tarvinnut seistä koko matkaa vaan saimme istumapaikat yläkerroksesta. Oli paljon mukavampaa tehdä matka sillä tavoin. Nyt näimme maisemiakin, jotka jäivät huomioimatta kun menomatkalla piti keskittyä pystyssä pysymiseen. Oli kiva katsella junan ikkunasta maisemia, joita hallitsivat erilaiset kanavat ja kivat rakennukset niiden läheisyydessä. Olimme kummatkin hotellille päästyämme sitä mieltä, että saimme raapaistua vain hiukan Amsterdamin pintaa. Tulevaisuudessa pitäisi ehdottomasti tulla uudelleen käymään - Amsterdam on käymisen arvoinen paikka!